5/04/2017

FRESH START

Mä oon tässä kahden kolmen neljän kuukauden aikana lukemattomia kertoja avannut koneen, jopa avannut bloggerin, mutta sitten sulkenut samalla hengenvedolla. Oon vaan huomannut omassa olossani ja fiiliksissä sen, että blogi ja samalla oikeestaan lähes kaikki muukin some on ahdistanut mua jopa ajatuksenkin tasolla ja tarkoituksella en ole myöskään oikeastaan kenenkään muunkaan postauksia lukenut. Ja koska mun olo on ollut tällainen, niin oon halunnut ehdottomasti vaan kuunnolla itseäni ja omia fiiliksiä tässä enkä pakolla tänne tulla päivittelemään mitään, vaan oon halunnut odotella tätä hetkeä kun oikeasti ja aidosti on sellainen fiilis, että tää maailma kiinnostaa ja innostaa mua taas.

Mulla on vaan ihan järjetön ikävä sitä vanhaa tapaa pitää blogia, mitä tämä oli silloin kuin mä tän pitämisen aloitin kauan kauan sitten, kun mä saatoin tehdä postauksen mun uudesta paidasta, koulupäivästä, meidän kissoista tai jostain muusta tollaisesta pienestä, mutta mun mielestä tärkeästä jutusta. Tuntuu että nykyään pitäisi olla aina joku hienompi ja sellainen tavallaan suurempi ajatus siellä taustalla, ja tuntuu että sellainen tavallinen höpöttely, mitä mä niin kovasti kaipaan, ei enää vaan yksinkertaisesti riitä.



Mulla on myös salaa vähän ikävä niitä aikoja kun asukuvat otettiin sillä vanhemmilta lainatulla pokkari-kameralla jossain olohuoneen nurkassa niin että parhaassa tapauksessa oli vielä kuvan nurkassa joku mytty vaatteita lattialla. Mä rakastan katsella kauniita ihmisiä kauniissa kuvissa, ja mä myös pidän olla kummallakin puolella kameraa, joten en nyt oikein osaa ehkä itsekään avata tätä sen enempää, että mikä mua tässä niin kauheasti ahdistaa. Ehkä vaan sellanen tietynlainen fiilis siitä, että en halua tehdä asioita puolittain, vaan ehdottomasti jos teen jotain niin haluan sen tehdä niin hyvin kuin vain mahdollista.

Sitten se ehkä suurin asia mitä mä tässä oon miettinyt on se, että mitä mä haluan tältä blogilta vielä ja että onko mulla yhtään mitään annettavaa enää teille lukijoillekaan. Tai että edes kiinnostaako blogit enää edes ketään?
Tuntuu vaan että mä oon ollut niin pitkään sellaisessa vaiheessa blogin kanssa, että tää koko homma on vaan junnannut ikään kuin paikallaan kehittymättä yhtään mihinkään suuntaan, joka on mua sitten turhauttanut aina niin paljon että oon vaan pitänyt lukemattoman määrän näitä määrittelemättömän pitkiä blogitaukoja. Koska mä en halua tätä tehdä leipätyönäni, se ei ole mua missään vaiheessa kiinnostanut niin paljon että olisin jaksanut edes yrittää tätä niin ammattimaiseen suuntaan kehittää. Mulla on hyvä työpaikka, joka taas kuitenkin asettaa ne omat haasteet sille päivittelylle, koska olen aina sen verran pitkiä aikoja poissa kotoa ja koneen äärestä. (Tekosyitä.)



Ymmärrättekö yhtään mitä tarkoitan näillä?

Haluan tätä hommaa tehdä sellasella hyvällä ja innostuneella fiiliksellä, joka mulla jossain vaiheessa tän kanssa on ollut! Ja haluun että sellanen fiilis välittyy samalla myös sitten sinne ruudun toisellekin puolelle. Tällä hetkellä mulla on elämässä oikeestaan kaikilla osa-alueilla asiat niin hyvin, että tällasta ei ole ollut moneen vuoteen ja mua pelottaa oikeestaan että mitä jos tää kaikki viedään multa. Edelleenkin blogin päälinja tulee pysymään sellaisena pintaraapaisuna, mutta haluaisin kyllä ehdottomasti omaa fiilistä kuulostellen tuoda tänne vähän lisää myös sitä "oikeaa Vilmaa", jonka elämään kuuluu niin paljon kaikkea muutakin kun vaan ne meikit ja vaatteet!

Miltä kuulostaa?

----------------------------------------------
FOLLOW ME ON SOCIAL MEDIA:

instagram: @vilmakentta
snapchat: @vilmakentta
facebook: Vilma Kenttä